"Rehellisyys maan perii"…olet kuullut tuon lauseparren vanhemmiltasi ja opettajiltasi niin usein, että se tuntuu hurjan vanhanaikaiselta. Eiväthän valheet niin kamalia ole; olet onnistunut kertomaan jutun tai kaksi ilman sen kummempia seurauksia.
Epärehellisyyden tasot ovat erilaisia. On ihan hyväksyttävää olla kertomatta täysin sataprosenttista totuutta. Niinpä voit sanoa kertoa ystävällesi, että hän on tosi hyvännäköinen, vaikka et itse näin ajattelisikaan. Kun on kyse vakavammista asioista, seurauksena on vaikeuksia, jos sepittelet valheita.
Ihmiset valehtelevat usein siksi, että toisille jäisi heistä hyvä kuva - tätä tapahtuu jatkuvasti. Olet esimerkiksi saanut kutsun ystäväsi bileihin, mutta serkkusi tarjoaa sinulle samana päivänä ylimääräisen lippunsa konserttiin, joka on samana iltana.
Haluat mennä konserttiin, joten pyrit välttämään ystävääsi – kun hän sitten kysyy sinulta maanantaina, miksi et tullut hänen bileihinsä, kerrot hänelle, että et ollut saanut kutsua.
Hän kuulee myöhemmin ystävän ystävältä, että olit mennyt konserttiin. Valehtelit saadaksesi hänen ajattelemaan, että ei ollut sinun syytäsi, että et osallistunut hänen bileihinsä, mutta hänen mielipiteensä sinusta on nyt huomattavasti pahempi kuin jos olisit kertonut hänelle totuuden heti alussa.
Totuuden kertominen ystävällesi olisi ollut vaikeaa tietäen, että se olisi aiheuttanut hänelle pettymyksen. Tässä vaaditaan “neuvokkuutta”. Totuuden kertominen on mahdollista, mutta sen kertomisessa tarvitaan neuvokkuutta niin että toisen henkilön tunteita loukataan mahdollisimman vähän.
Kerro hänelle tässä tapauksessa, että sait käsiisi lipun, jonka olit halunnut pitkän aikaa. Kerro hänelle kuitenkin, että olet tosi pahoillasi siitä, että et pysty osallistumaan hänen bileihinsä. Tämä voi olla hänelle kylmä suihku, mutta on todennäköistä, että hän kunnioittaa sinua rehellisyytesi vuoksi ja ymmärtää, että kunnioitat häntä ja haluat siksi olla totuudenmukainen.
|
